Tätä et ehkä tiennyt nuorten yksinäisyydestä

Tälläkin hetkellä joka kuudes nuori kokee yksinäisyyttä, joka on vakava riski psyykkiselle ja fyysiselle terveydelle. Kysyimme kasvatuspsykologian professori Niina Junttilalta, mikä aiheuttaa nuorten yksinäisyyttä ja miten sitä voitaisiin ennaltaehkäistä.

Niina, mistä syystä jostain nuoresta tulee yksinäinen ja jostain toisesta taas ei?

Joskus kyse on sattumasta, joskus siitä, että nuori itse tai muut kokevat hänen olevan erilainen. Tämä on riski erityisesti ostrakismille ja sosiaaliselle yksinäisyydelle. Myös sosiaalisilla ja sosioemotionaalisilla taidoilla ja itsesäätelyllä on suuri merkitys.

Ovatko ujot nuoret yksinäisempiä kuin rohkeammat ikätoverinsa?

Ujous, arkuus, introverttius ja oman toiminnan ja olemuksen liiallinen tarkkailu ovat riskejä sosiaalisten suhteiden ongelmille, mutta pitkäaikaisia ja läheisiä ystävyyssuhteita ne eivät estä. Itselleen sopivan ystävän tai ryhmän löytäminen vain saattaa kestää hieman pidempään.

Onko ulossuljettu välttämättä yksinäinen tai yksinäinen ulossuljettu?

Ei välttämättä. Moni kokee yksinäisyyttä, vaikka näennäisesti onkin sosiaalinen ja muiden suosima. Moni myös kokee esimerkiksi työpaikalla ostrakismia, mutta ei ole yksinäinen, koska hyviä työkavereita, ystäviä tai muita sosiaalisia verkostoja löytyy. Ostrakismissa kokemuksena on, että muut sulkevat ulkopuolelle, kun taas yksinäisyys on tunnetta siitä, ettei ole sellaisia sosiaalisia suhteita, joita toivoisi.

Millaisia vaikutuksia ulkopuolisuuden kokemuksella on nuoren elämään ja tulevaisuuteen?

Pitkittyessään kokemus ulkopuolisuudesta aiheuttaa fysiologisten reaktioiden lisäksi kognitiivista kuormittuneisuutta sekä tunteiden, ajatusten ja käyttäytymisen muutoksia, jotka edelleen johtavat riskiin psyykkisille ja fyysisille sairauksille sekä yhteiskunnasta syrjäytymiselle. Pahimmillaan tunne ulkopuolisuudesta voi johtaa voimakkaaseen eristäytymiseen tai ilmetä väkivaltaisena, radikalisoituneena toimintana tai jopa ääritekoina.

Voiko yksinäisyyden riskiä jotenkin vähentää jo lapsuudessa?

Sosiaaliset ja tunne- sekä itsesäätelyn taidot ja kyky tunnistaa sekä omia että toisten tunteita ja sosiaalista toimintaa suojaavat yksinäisyydeltä. Näitä taitoja on hyvä harjoitella jo aivan pienestä pitäen, ja turvalliset sekä luottamukselliset perhe- ja varhaislapsuuden vertaissuhteet tarjoavat siihen parhaat mahdolliset lähtökohdat.

Myös esimerkiksi se auttaa lasta, että vanhempi tunnistaa lapsen kaverisuhteiden mahdollisia ongelmia, etsii sopivia harrastuksia ja rakentaa muutoinkin lapselle mahdollisuuksia sosiaalisiin kontakteihin vertaistensa kanssa.

Vaikuttaako nuoren perhetausta yksinäisyyteen?

Laajojen tilastoaineistojen valossa tarkasteltuna perheen heikompi taloudellinen asema, vanhempien vähäisempi koulutus ja erilaiset psyykkiset ja jaksamiseen liittyvät ongelmat ovat riskitekijöitä, mutta eivät yksilötasolla mitenkään absoluuttisia. Tärkeintä on perheen sisäinen, toimiva, turvallinen ja luottamuksellinen vuorovaikutus.

Minkä neuvon antaisit yksinäisyyttä kokevan nuoren vanhemmalle?

Yhdessä vietetty aika, keskustelut, pohdinnat, ohjaaminen, yhteinen tekeminen ja lapselle sen osoittaminen, että hän on ainutlaatuinen, tärkeä ja rakastettu ovat minusta kaikkein tärkeimpiä asioita. Aika on tärkein asia, jonka toiselle ihmiselle voi antaa.

Entä nuorelle itselleen?

Yksinäisyydessä ei ole mitään hävettävää, ja siitä voi päästä eroon. Puhu asiasta jollekin turvalliselle aikuiselle ja kerro hänelle, millaista apua haluaisit. Muista, että olet tärkeä.

SuomiAreenassa järjestetään 25. kesäkuuta klo 11−11.45 HelsinkiMission ja Yhteisvastuukeräyksen yhteinen paneelikeskustelu Kipu, jota et näe: nuoren yksinäisyyden hiljainen huuto. Keskustelussa pureudutaan nuorten yksinäisyyden syihin, seurauksiin ja ratkaisuihin. Paneelissa ovat mukana professori Niina Junttila, HelsinkiMission asiantuntija Panu Janhunen ja artisti Keira. Tervetuloa kuulemaan!