”Nykyään on pakko hallita digilaitteet”

Aarre Virtanen harjoittelee hoitamaan terveysasioitaan Maisa-palvelussa. Se olisi liian iso pala purtavaksi, ellei apuna olisi HelsinkiMission vapaaehtoisena digiopastajana toimiva Olli Kuukkanen.

Maisan tarpeesta kaikki oikeastaan alkoi.

Vuosaarelaiselle Aarre Virtaselle, 87, oli kertynyt hoidettavaksi erinäisiä terveysasioita. Piti varata aikaa sinne ja tänne. Se taas oli vaikeaa, sillä Virtasella on huono kuulo. Puhelimitse asioiden hoitaminen ei onnistu. Terveysaseman takaisinsoittopalvelu on mahdoton.

Muutama vuosi sitten Virtanen sai käyttämättä jääneestä lääkäriajasta sakon, kun ajasta ilmoittaneessa tekstiviestissä ei ollut vastaanoton tarkkaa paikkaa merkittynä. Sitä ei voinut kysyä mistään, joten hän oli oikeaan aikaan väärässä paikassa.

– Silloin päätin, että nyt saa riittää, tämä Maisa on opittava, Virtanen kertoo.

Hänen serkkunsa oli juuri kantanut Virtasen kotiin tietokoneen.

Häly estää oppimisen

Ensimmäisen opetteluyritykset päättyivät huonosti. Aarre Virtanen haki digiapua kaupungilta, mutta tarjolla oli opastusta vain hälyisissä, julkisissa paikoissa. Se ei huonokuuloiselle sopinut.

Kuin tilauksesta Helsingin Sanomien välistä putkahti mainosliite, jossa markkinoitiin HelsinkiMission digitukipalvelua.

Virtanen luki jutun kynä kädessään ja teki muistiinpanoja: tämähän saattaisi sopia hänelle! Avainasia oli, että digituki tulisi kotiin. Siellä olisi tarpeeksi hiljaista ja rauhallista, kun television sulkisi.

– Tällaiselle papalle asiat pitää esittää hitaasti, että aivoilla on aikaa prosessoida, Virtanen tietää.

Elämäntilanne innosti vapaaehtoiseksi

Tapulikaupungissa asuva Olli Kuukkanen oli samaan aikaan törmännyt toiseen lehtijuttuun, jossa kerrottiin mahdollisuudesta ryhtyä vapaaehtoiseksi digitueksi. Hän koki, että elämässä oli aikaa: hän oli juuri jäänyt eläkkeelle ja hoiti osan viikosta isäänsä, mutta muuten oli liian joutilasta. Viimeisen työuransa hän oli tehnyt informaatioteknologian parissa ja tiesi siitä paljon. Tuli idea, että osaamisen voisi vielä käyttää muiden iloksi.

– Harkitsin ehkä päivän, että ryhtyisinkö tähän. Sitten päätin vain heittäytyä, Kuukkanen sanoo.

Hän kävi HelsinkiMission vapaaehtoiskoulutuksen ja on sen jälkeen toiminut digituen keikkalaisena.

Se tarkoittaa, että hänen puhelimessaan on sovellus, josta hän voi klikata itselleen sopivan auttamiskeikan vastaanotettavaksi. Joskus niitä tulee tehtyä päivässä useampi, toisinaan taas keikkaa on kerran viikossa. Tiheys riippuu omasta elämäntilanteesta.

– Pyrin valitsemaan sellaisia keikkoja, joissa ongelmat ovat vaikeampia. Niissä voin hyödyntää kokemustani, Kuukkanen sanoo.

Aarre Virtasen luo hän tuli ensimmäisen kerran noin vuosi sitten. Sen jälkeen hän on käynyt täällä aina tarvittaessa. He ovat opetelleet ainakin Maisan ja Windowsin käyttöä, netin avaamista ja tulostamista. Kuukkasen työ on selittämistä, kertaamista ja kokeilemaan rohkaisemista.

– Olen tottunut tulemaan toimeen erilaisten ja eri-ikäisten ihmisten kanssa. Osaan puhua selkeästi ja lähteä perusteista, hän arvioi hyviä puoliaan digiopastajana.

Virtanen nyökyttelee. Hänen mukaansa Kuukkasen tulo oli kuin olisi tavannut vanhan kaverin.

Opastajan kanssa uskaltautuu nettiin

Mikään ei tapahdu hetkessä – ei ainakaan, jos Aarre Virtaselta kysyy.

– Sen olen oppinut, että kun on nopeita omaksujia ja hitaita omaksujia, niin minä olen se hidas. Onneksi Olli on sitkeä!

Maisaa parivaljakko treenaa edelleen. Nytkin Virtasella on sinne asiaa. Tekstiviestillä on tullut hammaslääkäriaika, mutta Virtasella ei ole aavistustakaan, miksi. Hän haluaisi kysyä asiaa joltakin. Lisäksi toinen tekstiviesti kertoo, että Maisassa on hänelle uusia merkintöjä.

Tietokone auki, siis.

Sisään palveluun päästäkseen on ensin tunnistauduttava. Virtanen vilkuilee vuoroin tietokoneen ja vuoroin kännykän ruutua. Kumpaan pinkoodi laitettiinkaan? Kuukkanen neuvoo kärsivällisesti.

Maisaan päästään.

– Yksin en uskalla yhäkään mennä nettiin. Kun tietomurtouutisia tulee koko ajan, se tuntuu pelottavalta, Virtanen sanoo.

Kaikki sujuu paljon helpommin, jos tietokoneista ymmärtävä opastaja istuu vieressä. Silloin kaikki sellainenkin toimii, mikä muulloin vaikuttaa suorastaan rikkinäiseltä. Taannoisella matkalla Sysmään Virtanen avasi tietokoneen toiveikkaana, mutta ruutu pysyi pimeänä. Tyypillistä!

–  Monesti koneet tarvitsevat vähän pelottelua. Minä olen hyvä pelottelemaan, Kuukkanen vitsailee.

Jutellessa selviää yllätyksiäkin

Olli Kuukkanen tietää, että digiapua tarvitsevat vanhat ihmiset kaipaavat myös juttuseuraa. Jutellessa selviää usein, että monet maksavat turhistakin nettipalveluista monta kymppiä kuussa, koska sellaisia on osattu heille myydä: on vakuutuksia, jotka eivät korvaa juuri mitään, tietoturvapaketti, jota ei ole asennettu, tai kanavapaketteja, joita ei koskaan katsota. Kuukkanen on irtisanonut niitä yhdessä asiakkaiden kanssa.

– Minulle tulee hyvä mieli siitä, että voin auttaa. Sellaista ongelmaa ei ole vielä tullut, jota en olisi osannut ratkaista, hän kertoo.

Sekä Kuukkanen että Aarre Virtanen uskovat, että kotiin tulevalle digituelle olisi monella tarvetta. Liikuntarajoitteisen voi olla mahdotonta päästä hakemaan apua vaikkapa kirjastosta, saati napata mennessään tulostinta kainaloon. Muutenkin digiasiat ovat paikkariippuvaisia: jos kone toimii opetuspaikan verkossa, se ei vielä takaa, että se toimisi myös kotona.

Puhelimen käyttö on vain opeteltava

Aarre Virtasen kokemus on, että ilman digilaitteita ei nykymaailmassa pärjää. Siihen on sopeuduttava, vaikka ei huvittaisi.

Alle vuoden vanhaa älypuhelintaan hän ottaa haltuun vähitellen. Kuvien ottaminen sujuu jo mainiosti, mutta muuten näppäimetön puhelin ei saa Virtaselta kiitosta. Hän on jopa vähentänyt yhteydenpitoa joihinkin ihmisiin, kun se on niin tolkuttoman vaikeaa.

– Puhelin on liian painava ja liian iso. Tekstiä näkyy kerralla liian vähän, kun yritän kirjoittaa viestiä. Sitten kirjoitan vahingossa saman uudelleen, Virtanen tuskailee.

Mutta vaihtoehtoja ei oikein ollut. Olli Kuukkanen osasi heti Virtasen ja tämän vanhan puhelimen tavattuaan varoittaa, että kohta se ei enää toimisi. Niinpä Virtanen ehti ostaa tämän uuden, ennen kuin 3G-verkko tämän vuoden alussa suljettiin.

– Puhelimen käytössä tarvitsen vielä paljon Ollin apua. Uskon, että kun saan Maisan pelaamaan, se on startti muullekin digiosaamiselle, Virtanen sanoo.

Hae digiopastusta puh. 09 2312 0370 ma, ke ja to klo 9−12 tai verkkosivun kautta.