Ihmeellisiä ihmisiä

Jos sulkee silmänsä ja kuvittelee, mikä elämässä olisi se kaikkein pelottavin hetki, monen vastaus olisi varmasti oman lapsen vakava sairastuminen. Sitä ei varmasti kukaan haluaisi kokea, mutta monelle se silti tapahtuu. Pelon ja epävarmuuden keskellä välittävän ihmisen läsnäololla on valtavan suuri merkitys.

Uudessa lastensairaalassa HelsinkiMission vapaaehtoiset perhekaverit tukevat perheitä suurella sydämellä. He tarjoavat kiireetöntä läsnäoloa niin sairastuneelle lapselle kuin hänen perheelleen.

Perhekaveritoiminnan koordinaattorina kohtaan näitä vapaaehtoisia, ihmeellisiä ihmisiä. Sellaisia, jotka haluavat pyyteettömästi auttaa muita. He kouluttautuvat perhekavereiksi aikaa vievässä prosessissa ja sen jälkeen lahjoittavat aikaansa Uudessa lastensairaalassa. Auttavat ja tukevat perheitä monin tavoin, esimerkiksi leikkivät pienten potilaiden kanssa, jotta vanhemmat saavat hengähtää ja käydä vaikkapa ulkona kävelyllä. Perheitä saapuu sairaalaan ympäri Suomen, ja vapaaehtoisten tuella on ehkä entistäkin suurempi merkitys, kun omat läheiset ovat kaukana.

Pohtiessani tätä blogikirjoitusta Uuden lastensairaalan perhekaveritoiminnasta ajatuksiini palasi hetkiä työssäni, joiden äärellä olen ollut useasti hämmentyneen kiitollinen. Tässä ajassa, kun maailmassa tapahtuu paljon pahaa, en lakkaa ihastelemasta sitä, mikä arvo on ihmisen hyvyydellä ja välittämisellä muita kohtaan.

Mistä löytyy näin paljon toisista välittäviä ihmisiä?

Puhelimeni soi toukokuisena perjantaina kaksikymmentä vaille neljä. Sairaanhoitaja Uudesta lastensairaalasta tiedustelee seuraavaa viikkoa varten perhekavereita pienen elinsiirtopotilaan luokse. Lapsen vanhempi pääsee sairaalalle aamuisin vasta lähempänä lounasaikaa ja turvallisen aikuisen seura ilahduttaisi lapsen lisäksi hoitohenkilökuntaa, joka saisi keskittyä leikin sijaan lääkitsemiseen ja hoitamaan monia muita lapsia osastolla. Lupaan sairaanhoitajalle aloittaa etsimään vapaaehtoisia pikkuisen seuraksi. Samalla huomaan ajattelevani, että tuskin tähän aikaan aurinkoisena perjantaina monikaan heistä suunnittelee seuraavaa viikkoa.

Kirjaan avun tarpeen tiedot järjestelmäämme, josta vapaaehtoiset voivat varata tehtäviä oman aikataulunsa mukaan ja välitän heille tiedon avoinna olevista tehtävistä. Suljen tietokoneen ja lähetän lämpimän ajatuksen vapaaehtoisillemme, jotka ovat aloittamassa viikonloppuaan kauniissa kevätauringonpaisteessa.

Maanantaina avaan tietokoneen ja järjestelmän kalenterista näen, että jokainen avaamistani kymmenestä vuorosta on varattu.

Kiitollisuus ja nöyryys valtaavat mieleni. Mistä löytyykään näin paljon toisista välittäviä ihmisiä? Samaa minulta ovat kysyneet monet. Vastauksena voisi olla, että he ovat löytäneet meidät.

Perhekaverit potilaiden rinnalla läpi pandemian, sotatilanteen ja onnettomuuksien

Työmme ja vapaaehtoistoimintamme Uudessa lastensairaalassa täyttää tänä syksynä viisi vuotta. Viiden vuoden aikana olemme kohdanneet maailmanlaajuisen pandemian, sotatilanteen Euroopassa ja ennalta arvaamattomia, vakavia onnettomuuksia kotimaassa, järkyttävimpänä Vantaan kouluampuminen. Nämä kaikki tragediat ovat näkyneet hyvin konkreettisesti sairaalan arjessa ja vapaaehtoisten toiminnassa. Pandemian aikana perhekaverit jakoivat kasvomaskeja sairaalassa asioiville ja myöhemmin ovat neuvoneet sotaa paenneita Google Translaten avulla, kohdanneet onnettomuuksissa loukkaantuneiden lasten järkyttyneitä omaisia ja ohjanneet heitä oikeisiin paikkoihin sairaalassa ammattilaisten luo.

Kaikista poikkeuksellistakin tapahtumista huolimatta toimintamme on kasvanut, laajentunut ja kehittynyt, ja osoittanut sen, mikä voima on yhteistyöllä. Uusi lastensairaala toivoi toiminnan käynnistyessä, että vapaaehtoiset toisivat tuulahduksen tavallista elämää sairaalan arkeen. Aloitimme kehittämään vapaaehtoistoimintaa kartoittamalla, missä vapaaehtoisen avulla voisi olla eniten tarvetta ja olemme muotoilleet toimintaa palautteen ja toiveiden perusteella.  Alusta lähtien meillä on ollut tunne, että olemme toivottu yhteistyökumppani, joka parantaa perheiden kokemuksia sairaalakäynneillä ja tukee ammattilaisten arvokasta työtä. Vapaaehtoisten avulla ammattilaiset saavat keskittyä sairaanhoidon toimenpiteisiin tai varhaiskasvatukseen, jotka ovat olennaisia lasten sairaanhoidossa. Vapaaehtoisemme saavat puolestaan kohdata lapset ja perheet leikin ja kiireettömien keskustelujen äärellä, tavallisten ja arkisten asioiden parissa.

Perhekaveritoiminnan alkuajatuksena oli, että kukaan ei jäisi yksin sairaalassa. Sitä pyrin itse työssäni varmistamaan joka päivä yhdessä aivan ihmeellisten, hyvien ihmisten kanssa ja kietomaan yhä laajempaa välittämisen ketjua vaikeassa elämäntilanteessa olevien perheiden ympärille.