Ilmastoahdistusta on vaikea sanoittaa – ja se näkyy Nuorten kriisipisteellä

Koetko ahdistusta ilmastomme tilasta? Ilmastonmuutokseen liittyvät tunteet voivat synnyttää toimintaa sen hillitsemiseksi, mutta joskus ne voivat lamauttaa. Nuorisobarometrin 2021 tuloksissa näkyy suru ja huoli luontomme tilasta, mutta vastapainona on havaittavissa myös toivoa.

Ilmastonmuutos ja siihen liittyvä huoli on kuin virtahepo olohuoneessamme. Se on vaikeaksi koettu asia, joka vaikuttaa hyvinvointiimme taustalla. Ilmastoahdistus on yleinen ympäristöahdistuksen muoto, joka liittyy ilmastonmuutokseen ja sen uhkaaviin seurauksiin. Ilmastoahdistukseen liittyy paljon erilaisia vaikeaksi koettuja tunteita: esimerkiksi pelko, ristiriita, hämmennys, suru, lamaantuneisuus, häpeä, syyllisyys, ylivirittyneisyyden kokemus, toivottomuus sekä masentuneisuus.

Juuri julkaistun Nuorisobarometrin 2021 mukaan 76 % nuorista ilmaisi kokevansa surua luonnon monimuotoisuuden heikentymisestä ja lajien sukupuutosta. Sitran keväällä 2019 teettämän kyselyn mukaan 25 % suomalaisista tunnisti itsessään ilmastoahdistuksen oireita. Sama luku oli 15–30-vuotiaiden ikäryhmässä 33 %. Vuonna 2021 25 maan korkeakouluopiskelijoilla toteutettu tutkimus osoitti, että Suomessa ilmastoahdistuksella oli voimakkain yhteys nuorten mielenterveyteen. Tutkimukset kertovat, että moni meistä kantaa siis ilmastosta huolta.

Juuri julkaistun Nuorisobarometrin 2021 mukaan 76 % nuorista ilmaisi kokevansa surua luonnon monimuotoisuuden heikentymisestä ja lajien sukupuutosta.

Ilmastoahdistuksen kanssa on liian helppo jäädä yksin

Tunteet aktivoituvat erityisesti tilanteissa, joissa asiat koskettavat meitä henkilökohtaisesti. Ilmastonmuutos seurauksineen koskettaa kaikkia maapallolla eläviä. Se on kuitenkin ilmiönä vaikeampi hahmottaa, kuin konkreettinen uhka tai menetys. Monelle arjen haasteiden kanssa painivalle se on hyvin abstrakti asia, jonka pohtimiseen eivät omat resurssit välttämättä riitä. Samalla ilmastonmuutokseen liittyy kauhukuvia valtavista tuhoista ja jopa ihmiselämän edellytyksien vakavasta heikkenemisestä maapallolla. On kovin inhimillistä, että tällaiset tulevaisuudenkuvat aiheuttavat huolta.

Ilmastonmuutokseen liittyy paljon ihmisiin kohdistuvaa muutospainetta, joka on omiaan herättämään ahdistusta sekä yksilöiden että yhteisöjen tasolla. Muutos ei ole usein helppoa. Puhe muutoksen tarpeesta osuu suoraan identiteettimme ja totuttuun tapaamme elää. Ei ihme siis, että se voi herättää myös ei-rakentavia tunteita ja tarvetta suojautua. Nuoret kokevat perinteisesti stressiä esimerkiksi tulevaisuuden suunnittelusta tai lasten hankkimisesta, ja ilmastonmuutos tuo tähän vielä omat stressitekijänsä.

Ilmastoahdistus näkyy kuitenkin kriisityöntekijän vastaanotolla yllättävän vähän. Tutkimusten mukaan vähintään kolmasosa nuorista kokee ilmastoahdistusta, mutta kriisityössä se otetaan harvemmin suoraan puheeksi. Kriisityöntekijänä itseäni mietityttää, kuinka usein me ihmiset jäämme ilmastohuolen kanssa yksin tai ohitamme sen kokonaan. Moni vastaanotolle tuleva nuori kokee epämääräistä ahdistusta, jonka syytä on vaikea nimetä.

Haluan kannustaa kaikkia nuoria työssään kohtaavia antamaan tilaa ilmastotunteille ja tarvittaessa auttamaan nuoria ilmastonmuutokseen liittyvien tunteiden sanoittamisessa. Joskus yksittäiset arjen valinnatkin voivat aiheuttaa ilmastoahdistusta, jota nuori ei osaa nimetä. Kun nämä arjen valinnat toistuvat, ahdistuksen tunne voi kasvaa. Kannustan myös kaikkia nuorten kanssa työskenteleviä tutkimaan omaa suhdettaan ilmastonmuutokseen.

Yksilön vai yhteisön ongelma?

Ajoittain julkisessa keskustelussa ilmastoahdistus nähdään yksilön ongelmana. Yksilölliset tekijät voivat toki jollain tavalla olla vaikuttamassa tapaamme reagoida ilmastonmuutokseen. Ahdistuksen kokeminen ympäristömme tilasta on kuitenkin inhimillinen ja ymmärrettävä reaktio ja tärkeä viestintuoja siitä, että jotain täytyy tehdä.

Ilmastonmuutos on ennen kaikkea ihmisyhteisön ongelma. Yksilöiden kokemat ja toisilleen jakamat tunteet voivat parhaimmillaan toimia moottorina muutokselle. Nämä tunteet voivat saada meidät myös liittymään toistemme joukkoon muutosta tavoittelemaan. Nuorisobarometri 2021 kertookin, että 75 % nuorista kokee hyvää oloa kestävistä valinnoista. Me olemme tässä yhdessä, ja yhdessä myös muutos on mahdollinen.

Ilmastoahdistusta paljon tutkinut Panu Pihkala puhuu kahden tason näkökyvystä, joka on mielestäni oiva käsite ilmastoahdistuksen kanssa elämisen tarkasteluun. Siinä huomio kiinnittyy vaikeuksien ja haasteiden ohella elämässämme oleviin hyviin asioihin. Maailmaamme koettelevien globaalien kriisienkin keskellä meidän on tärkeä pitää huoli hyvinvoinnistamme ja kiinnittyä elämässämme olevaan hyvään.

Meillä on oikeus ongelmista huolimatta kokea iloa meille tärkeistä asioista. Edelleen saa unelmoida ja suunnitella tulevaa! Minulle voimaa ja merkityksen tunnetta tässä globaalien kriisien maailmassamme tuovat ihmissuhteet ja niissä tapahtuvat kohtaamiset, omien arvojen mukainen merkityksellinen työ ja yhteys meitä ympäröivään upeaan luontoon.

Mikä tuo sinun elämääsi iloa ja merkitystä? Mihin hyvään voit antaa tänään huomiosi kiinnittyä?

Lähteet:

Autere, Sanna. Kestävät elämäntavat auttavat ilmastoahdistukseen. 22.8.2019.

Pihkala, Panu; Sangervo Julia & Jylhä, Kirsi M. 2021. Nuorten ilmastoahdistus ja ympäristötunteet. Nuorisobarometri 2021.

Pihkala, Panu. Mieli maassa? Ympäristötunteet. 2019.