Lisää nuoria vapaaehtoistoimintaan!

Katselin joulukuussa lähetystä Helsingin pormestarin itsenäisyysjuhlasta, johon viidesluokkalainen esikoiseni osallistui. Haastattelija kysyi paikalla olleilta nuorilta suomalaisilta mitä Suomi ja itsenäisyys heille merkitsee. Kaikki alakoululaisista vieraista tapahtumaa avustaneisiin abiturientteihin ja varusmiehiin vastasivat samaa: olemme kilttejä, avuliaita ja meillä on hyvä yhteiskunta, jossa ihmisiin voi luottaa.

Olen jäänyt pohtimaan näitä sanoja. Asiahan on nimittäin ihan totta. Suomalaisen yhteiskunnan sosiaalinen luottamus eli kokemus siitä, että toisiin, vieraisiin ihmisiin voi luottaa on perinteisesti hyvin korkea. Tämä on olennainen yhteiskunnan hyvinvointiin ja turvallisuuteen vaikuttava tekijä. Totta on myös se, että suomalaiset osallistuvat ahkerasti vapaaehtoistoimintaan, siis antavat aikaansa yhteiseen hyvään. Vuonna 2021 puolet suomalaisista osallistui vapaaehtoistoimintaan. Kiinnostusta sitä kohtaan on vielä enemmän. Peräti 61 % nuorista 15–24-vuotiaista haluaisi osallistua toimintaan, jos heitä vain pyydettäisiin! Tämä on arvokas asia, sillä vapaaehtoistoiminta ja siihen osallistuvat ihmiset lisäävät ja vahvistavat yhteiskunnallista luottamusta.

Vapaaehtoistoiminta tuo hyvinvointia, merkityksellisyyttä ja arvokkuuden kokemusta sekä tekijälleen että vastaanottajalle. Nämä vaikutukset eivät tutkitusti jää vain yksilötasolle, vaan ne leviävät jokaisen toimintaan osallistuvan kautta heidän lähiyhteisöihinsä. Vapaaehtoistoiminta vahvistaa yhteisöjä tuoden yhteen erilaisia ihmisiä ja vähentäen polarisoituvan yhteiskunnan empatiakuiluja. Se on todiste siitä, että ihmiset haluavat auttaa, antaa vapaaehtoisesti aikaansa toisen ihmisen tai yhteisen asian hyväksi. Se vahvistaa uskoa siihen, että ihminen on hyvä ja voimme luottaa toisiimme.

HelsinkiMission vuosittaiseen kyselyyn vastanneista vapaaehtoisista 95 % kertoo tavanneensa toiminnan kautta ihmisiä, joita ei muuten olisi tavannut, 91 % kokee itsensä merkitykselliseksi ja 78 % kokee oman hyvinvointinsa parantuneen.  Kun mietimme pelkästään HelsinkiMission tuhatta vapaaehtoista, suurta määrää vapaaehtoistoiminnasta apua saavia ja kaikkien näiden ihmisten lähiyhteisöjä ei ole vaikea nähdä, miten suuri vaikutus tällä on koko suomalaiseen yhteiskuntaan.

Palaan vielä alussa mainitsemiini nuoriin ja kaikkiin 15–24-vuotiaisiin, jotka haluaisivat osallistua vapaaehtoistoimintaan, jos vain pyydettäisiin. Heitä varten tarvitaan enemmän erilaisia, erityisesti nuorille suunniteltuja vapaaehtoistoiminnan muotoja. Kutsumalla nuoria mukaan vahvistamme samalla sosiaalista luottamusta, joka on valitettavasti ollut laskussa nimenomaan nuorten ikäluokassa. Vapaaehtoistoimintaan täytyy voida osallistua eri ikäisenä, eri elämäntilanteista ja erilaisista taustoista käsin. Tässäpä positiivista haastetta tulevaan kehittämiseen! Siihen haluan kutsua mukaan myös asiasta kiinnostuneita vapaaehtoisiamme. Yhdessä saamme hyvää aikaan.

Hanna Falk, vapaaehtoistoiminnan päällikkö, seurannan ja arvioinnin erityisasiantuntija