Nuorten kriisipisteellä on aikaa

Aikuinen…  Aikuinen!  Vuosia sitten sana ”aikuinen” kaikui HelsinkiMission lastenkodin käytävillä. Välillä äänensävy oli vaativa, ajoittain leikillinen tai pilaileva. Keskeistä oli nuoren toive ajan ja huomion saamisesta aikuiselta. Varmistus siitä, että yhteys on auki, eikä ole yksin.

Samasta lastenkodista nuoret käyttivät lempinimeä Pakki. Joukkuepelissä pakki on puolustaja. Pakin on tärkeä lukea tilanteita, olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja rakentaa peliä. En koskaan kuullut nuorten omaa tarinaa sanan synnystä ja sen leviämisestä käyttökieleen. Varmaa oli, että Pakkia tarvittiin, sillä nuoret olivat olleet vaikeiden kokemustensa kanssa liian varhain liian yksin. Se vaati sekä Pakilta että aikuiselta hereillä oloa hetkessä ja ennen kaikkea aikaa.

Nykyisin omilla vanhemmilla on tutkitusti vuorovaikutteista aikaa nuortensa kanssa 8 minuuttia vuorokaudessa – tämän kuuleminen pysäytti Aseman lasten verkkovanhempainillassa minutkin. Korviini on kantautunut myös muita tutkittuja lukuja; kouluterveyskyselyn mukaan puolet peruskouluikäisistä kokee, etteivät koulun aikuiset ole kiinnostuneita siitä mitä heille kuuluu. Kansainvälisessä Parental Burnout -tutkimuksessa suomalaiset vanhemmat ovat maailman seitsemänneksi uupuneimpia 42 maan vertailussa. Yksi keskeisistä taustalla olevista tekijöistä on yksin pärjäämisen kulttuuri.

Nuorten kriisipisteen ajanvaraukseen ei tarvita diagnoosia   

Moni nuori miettii nytkin; miten ja millä sanoin esittäisin asiani, jotta tulisin kuulluksi? Onko kokemukseni riittävän iso, jotta aikuinen, tai ammattilainen, ehtisi siitä kiinnostua? Vienkö aikaa joltakin sitä enemmän tarvitsevalta? Pitäisikö puhua ”diagnoosikieltä” jotta ammattilainen antaisi keskusteluajan?

Yksin ei pidä jäädä. Nuorten kriisipisteellä voi saada ammatillista keskusteluapua ilman diagnoosia. Keskustelu ja läsnä oleva kohtaaminen auttavat lievittämään stressiä, ahdistusta ja yksinäisyyttä, siinä välittyy myötätuntoa ja empatiaa.

Pidän nuorten kannalta huolestuttavana näkökulmaa, jossa hyvinvointialueiden rahoitus korreloi nykyisin alueen diagnoosien määrään. Puolustan ajatusta kasvamiseen tarvittavasta ajasta ja oikeutta vaikuttavaan ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. Näiden toteutuminen ei vaadi lääketieteellistä diagnoosia mielenterveyden häiriöstä. Vaikeiden tunteiden käsittely kuuluu elämään ja Nuorten kriisipisteellä autamme kokemusten kanssa.  

Kokemus positiivisesta mielenterveydestä vahvistuu yhteistyösuhteessa

Yli 80 % nuorista asiakkaistamme kokee hänelle varatun ajan sopivan mittaiseksi ja kertoo saaneensa apua toivomallaan tavalla. Lopetuskyselyssä he kertovat tuleensa kuulluiksi ja kohdatuiksi sekä saaneensa puhua siitä mistä halusivat. Matalalla kynnyksellä, oikea-aikaisesti ja tarpeeseen vastaavalla keskusteluavun ajalla hyvinvointi lisääntyy tutkitusti 64 %.

Kysyn tapaamisen päätteeksi jokaiselta asiakkaalta, keskusteltiinko hänelle tärkeistä asioista sekä miten tapani käydä keskustelua sopii hänelle. Käytimmekö yhteisen ajan riittävän hyvin? Yhteisellä ajalla luon suhteen, jossa annan oman asiantuntijuuteni osaksi asioiden ja tilanteen kohenemista sekä hyvinvoinnin lisääntymistä − olen valmis muuttamaan tapaani toimia. Sitä kutustaan palautetietoisuudeksi. Tällä työotteella vuonna 2024 suosittelulukumme oli keskusteluavussa +92.

Nuorten kriisipisteellä on edelleen tarjolla aikuisten aikaa. Tarjoamme sitä sekä ammatillisessa avussa että vapaaehtoisten aikuisten tarjoamalla kaveritoiminnalla.  Elämän haasteissa ja muutoskohdissa yksinjääminen saa aikaan erilaisia muotoja − lopulta se voi sairastuttaa. Pitkittyvissä haasteissa autamme ja kannattelemme tarvittaessa julkisten palvelujen pariin. Myös siihen meillä on aikaa.

Huhtikuun 7.-13. vietetään opiskelijoiden mielenterveysviikkoa. Kampanjaviikon teemana on ”Mitä kuuluu opiskelija?”