Televarainhankkijana HelsinkiMissiossa

Kun kuutisen vuotta sitten hain HelsinkiMissioon televarainhankkijaksi, en ollut koskaan tehnyt vastaavaa työtä. Mutta päätin hakea tehtävää, koska pelkkä eläkkeellä olo ei motivoinut.

Haastattelussa minulle korostettiin, että järjestön varainhankinnan tarkoitus on varojen kerääminen auttamistyöhön, joten on tärkeää, että varainhankinta tuottaa tulosta.

Olin työskennellyt 42 vuotta valtion erityisrahoituslaitoksessa ylimmän johdon ja johtoryhmän assistenttina sekä viestinnässä. Toki puhelintyö, lähinnä kuitenkin yhteydenpito yritysjohdon kanssa oli tullut tutuksi. Myös asioihin ripeästi tarttuminen ja kaikenlainen selvittely oli tuttua. Viestintä, tietotekniikka, asiakasjärjestelmän hallinta oli ollut työssä tärkeää.

HelsinkiMission toiminta oli minulle jo vähän tuttua. Olihan myös isoäitini 1960–1970-luvuilla ollut Kaupunkilähetyksen toiminnassa mukana. Muistan hänen sanoneen, että hän menee Harjun toimipisteeseen Kaupunkilähetyksen kokoukseen. Isoäitini asui viimeiset elinvuotensa Rajamäellä Kylänpään vanhainkohdissa, jonka Kaupunkilähetys omisti. Koti oli kaunis, kodinomainen ja sijaitsi maalaismiljöössä. Muistan kun vierailin siellä kolme kuukautta vanhan poikani kanssa. Isoäitini oli hyvin ylpeä ensimmäisestä lapsenlapsenlapsestaan.

”Olin onnekas, pääsin HelsinkiMissioon työhön”

Televarainhankkijan työ on tärkeää ensisijaisesti HelsinkiMission toiminnan rahoittamisen kannalta ja sitä kautta asiakkaiden hyväksi. Mutta se on tärkeää myös yhteiskunnallisesti. Oma näkemykseni yksinäisyyden tilasta tämän päivän Suomessa on avartunut.  Yksinäisyyden vähentämiseksi pitää myös kolmannen sektorin tehdä yhä enemmän työtä ja kerätä varoja.

Me televarainhankkijat keräämme puhelimitse varoja HelsinkiMission työlle. Tehtävämme on ottaa yhteyttä asiakkaisiin, kertoa avuntarpeesta ja motivoida lahjoittamaan. Pyrimme innostamaan myös yrityksiä mukaan lahjoittamaan.

Teletyöntekijä kohtaa ja kuuntelee

Televarainhankkija on usein ihmisen ensimmäinen yhteys HelsinkiMissioon, ja se antaa teletyöntekijän työlle suuren painoarvon ja myös vastuun. Puhelimessa asiointi asettaa vielä omat haasteensa.

Pidän työstäni, vaikka se on aika ajoin haastavaa – ehkä juuri siksi. Puhelimessa televarainhankkija kohtaa päivittäin hyvin monenlaisia ihmisiä ja myös heidän ongelmiaan, kuten yksinäisyyden. Yksinäisyys voi ilmetä lukuisin eri tavoin ja tuoda monenlaisia tunteita esiin puhelimessa.

Olen oppinut suhtautumaan myötätuntoisesti erilaisiin puheluihin, löytämään aina positiivisen tavan lähestyä ihmistä ja pääsemään puhelun lopuksi aina ratkaisuun ystävällisessä hengessä. Aina ei voi saada asiakasta lahjoittajaksi. Tilanne on hyväksyttävä.

Itse olen jo alusta asti pitänyt tärkeänä, että kuuntelen asiakasta, pyrin auttamaan häntä hänen ongelmissaan. Usein ohjaan hänet jollekin keskusteluavun ammattilaiselle HelsinkiMissiossa. Sillä hetkellä  apu on asiakkaalle tärkeintä, ei lahjoittajaksi lähteminen.

Viime vuosina epävakaa maailmantilanne, luonnonkatastrofit ja sodat ovat vaikuttaneet lahjoitusmahdollisuuksiin. Televarainhankkijan työssä pitää tasapainoilla varainhankinnan tavoitteiden, asiakassuhteen hoidon, asiakkaiden auttamisen ja lahjoitusmahdollisuuksien välillä.

Tänä päivänä ymmärrän, kuinka tärkeää HelsinkiMission työ yksinäisyyden vähentämiseksi on ja kuinka upeasti järjestö on sitä tehnyt ja kehittänyt jo 140 vuoden ajan.

Olen kiitollinen, että saan tehdä tätä työtä vielä eläkeiässä. Kiitollisuus ja auttaminen ovat elämää ja työtä ohjaava voimavara. Koen myös ylpeyttä, että saan olla mukana tekemässä tätä työtä yhdessä kannustavan teletiimin ja esihenkilön kanssa.