Eveliina ja perhekaveri Seija jakavat hetkiä lapsiarjessa

Lapsiperhearki voi olla hyvin yksinäistä, etenkin jos tukiverkko puuttuu. Helsinkiläinen lapsiperheen äiti Eveliina sai tuekseen perhekaveri Seijan. ”Varamummin” myötä yksinäisyyden tunteet ovat vähentyneet.

Hoitovapaalla olevan luokanopettaja Eveliinan perheeseen kuuluvat aviomies ja lapset Adalmiina, 4, ja Emil, 1. Pariskunta muutti aikoinaan Helsinkiin töiden perässä, ja Eveliinan vanhemmat asuvat Kuopiossa ja miehen vanhemmat Rovaniemellä.

− Sain vinkin HelsinkiMission perhekaveritoiminnasta lapsiperheiden kotipalvelusta. Kaukana oleva tukiverkkomme ja yksinäisyyden kokemukset arjessa olivat syitä hakea mukaan. Asiat lähtivät rullaamaan nopealla aikataululla ja maaliskuussa meillä oli ensimmäinen tapaaminen Seijan kanssa, Eveliina kuvailee.

Haastattelumme aikana perhekaveri Seija antaa Emilille käsityönä tekemiään hernepusseja, joilla tämä mielellään leikkii. Tällä kertaa Adalmiina on päiväkodissa.

− Myös Adalmiina on toki ollut mukana useissa tapaamisissamme ja hän tykkää Seijasta kovasti, Eveliina kertoo.

− Mieleen on jäänyt esimerkiksi se, kun rakensimme huhtikuussa lumiukon Adalmiinan kanssa, Seija täydentää.

Museokäyntejä ja leikkipuistotreffejä

Eveliina ja Seija pohtivat kysymystä siitä, mikä heitä yhdistää. Molempien mielestä ainakin kokemukset lapsista.

− Minulla on kolme lasta ja viisi lastenlasta, joista osa on samassa iässä kuin Adalmiina ja Emil. Olin myös työelämässä lapsi- ja perhetyössä ennen eläkkeelle jäämistä, Seija kertoo.

− Keskustelumme liittyvätkin usein lapsiin, ja olen kysellyt Seijalta esimerkiksi vinkkejä neljävuotiaan uhmaan. Toki vaihdamme aina myös muita kuulumisia.

Tähän mennessä Eveliina ja Seija ovat käyneet yhdessä esimerkiksi Ateneumissa, Taidehallissa, Luonnontieteellisessä museossa, leikkipuistoissa ja Eveliinan kotona. Joskus he ovat myös hakeneet yhdessä Adalmiinan päiväkodista.

− Suunnittelemme yhdessä, missä tapaamme ja mitä teemme. Kahden lapsen äitinä minulla tulee usein ensimmäisenä mieleen leikkipuisto, kun pohdimme tapaamispaikkaa. On todella mukavaa, kun Seija innostaa meitä myös kulttuurin pariin.

Vahva taustatuki ilahduttaa

Seija haki vapaaehtoiseksi HelsinkiMission perhekaveritoimintaan eläkkeelle jäätyään. Toimintaan sitoudutaan vuodeksi kerrallaan, ja perhettä tavataan kahdesti kuussa yhdessä sovittuina ajankohtina. Eveliinan perhe on neljäs, jolle Seija on toiminut perhekaverina.

− Parasta on, kun saan olla seuraksi ja avuksi vanhemmalle ja samalla saan myös vaihtelua omaan arkeeni. Itselleni sopivat erityisesti juuri pikkulapsiperheet, mutta vapaaehtoistyötä voi tehdä myös nuorten, aikuisten ja senioreiden parissa.

Seija kertoo arvostavansa, että järjestön vapaaehtoisille tarjotaan vahvaa taustatukea.

− On ollut mukavaa, kun HelsinkiMission työntekijät kyselevät kuulumisia. Jos jotain ongelmaa tulisi, heille voi heti soittaa ja kysyä, mitä kannattaa tehdä. Sellaista tilannetta ei ole, että pitäisi jäädä yksin pähkäilemään jotakin pulmaa. Aina välillä on myös virkistyspäiviä, jolloin tapaa toisia vapaaehtoisia.

”Enää ei ole niin yksinäinen fiilis”

Syksyllä Eveliina ja Seija aikovat mennä Adalmiinan ja Emilin kanssa Helsingin Kalasatamassa sijaitsevan kauppakeskus Redin kattoterassille, jossa on hieno leikkipaikka.

− Mietin, että joskus olisi hauskaa käydä yhdessä myös Albertin olohuoneen muskarissa, Eveliina ehdottaa Seijalle.

Eveliina kertoo, että yksinäisyyden tunteet arjessa ovat vähentyneet HelsinkiMission perhekaveritoiminnan ansiosta.

− Koen, että enää ei ole niin yksinäinen fiilis perheen kanssa täällä Helsingissä. On todella mukavaa, kun on sellainen kaveri, jonka kanssa voi viettää aikaa ja jolta saa uusia näkökulmia ja vinkkejä myös vanhemmuuteen. Pidän Seijaa jopa tietynlaisena varamummina perheessämme.