Lee vaihtoi rikokset painitreeneihin 

Gettogymin tatamilla 15-vuotias Lee harjoittaa kamppailutaitojaan mutta siinä samassa myös aivojaan. Ihan vahingossa. 

Yhdeksäsluokkalainen Lee pahoittelee, että on pari minuuttia myöhässä. Hän kurvaa paikalle sähköskuutilla, koska on myöhästynyt bussista. Ihan tavallisen oloinen 15-vuotias: tänään hän on ollut koulussa ja viettänyt aikaa tyttöystävän kanssa. Kello on kuusi ja nyt on vähän kiire, sillä pitäisi päästä tekemään jalkatreeniä. Lee harrastaa painia ja haaveilee siitä itselleen ammattia. Se tarkoittaa kahdeksaa treenikertaa viikossa. 

Leellä on kavereita ja koulussakin menee nykyään kivasti. Mutta hänestä voisi kertoa myös toisenlaisen tarinan.  

Vaikeat tunteet vaativat purkukanavaa 

Toisenlaisessa tarinassa on poika, joka löysi pikkurikosten maailman 13-vuotiaana. 

– Mua kiusattiin koulussa tosi pahasti, kaikilla tavoilla. Annoin sen tapahtua, mutta mun sisällä oli vihaa ja surua, Lee sanoo. 

Rikokset tuntuivat purkavan vaikeita tunteita. Tyhmien juttujen tekemisestä tuli hyvä fiilis. 

Väkivallan maailma ei kuitenkaan tuntunut loistavalta tulevaisuudelta. 

Kun Leeltä sitten viime kesänä kysyttiin, mikä voisi auttaa häntä, hän tiesi heti vastauksen: nyrkkeily.  

Sitä oli tarjolla Gettogymillä Myyrmäessä. Gettogymi on HelsinkiMission ylläpitämä lähiösali ja tarkoitettu nuorille, jotka ovat ajautuneet tai joilla on vaara ajautua käyttämään väkivaltaa tai rikollisille teille. Ideana on tarjota heille parempi yhteisö. 

Se kuulosti hyvältä, mutta Gettogymille meno myös jännitti Leetä. Hän ei uskaltanut mennä sinne yksin. Onneksi hän sai houkuteltua luokkakaverin mukaan. Tämä on toiminut hänen tsempparinaan siitä asti. 

– Kun ekalla kerralla haimme nyrkkeilyhanskoja varastosta, oli pakko jäädä sinne hetkeksi keräämään rohkeutta, Lee muistaa. 

Valmentajat, ruoka, treenit ja tunnelma vetävät

Lee alkoi käydä Gettogymillä viime syksynä ensin nyrkkeilytreeneissä. Kamppailulajiharjoituksia on salilla tarjolla laaja kirjo, ja vähitellen paini alkoi kiinnostaa enemmän. Samalla Lee huomasi, että tatamilla purkautuvat juuri ne tunteet, joiden purkamiseen hän aiemmin tarvitsi tyhmiä juttuja. Tuli hyvä fiilis.

Sitä paitsi porukka oli kivaa. Gettogymillä aikuisia valmentajia on kolme, ja joku heistä on aina paikalla. He eivät tuomitse, vaan pyrkivät antamaan jokaiselle sen, mitä tämä tarvitsee. He myös pitävät huolen siitä, että jokainen kunnioittaa toisten treenejä. Valmentajien kanssa saa jutellakin, mutta se ei ole yleensä ensimmäinen juttu.

– Gymillä muhun suhtaudutaan kuin perheenjäseneen. Voin olla oma itseni, Lee kuvaa.

Joka päivä treenien jälkeen valmistetaan päivällinen, ja porukka syö yhdessä.

– Hyvät valmentajat, hyvä ruoka, hyvät treenit, hyvä tunnelma, Lee luettelee niitä syitä, jotka tekivät hänestä gettogymiläisen. Nyt hän käy siellä treenaamassa varsinaisten treeniaikojen ulkopuolellakin.

”Ajattelin kokeilla, millaista on olla normaali tyyppi”

Aloittaessaan Gettogymillä Lee oli vielä vähän mukana vanhoissa porukoissaan. Treenien lomassa hän jutteli asiasta valmentajille.

– Ne ei olleet vihaisia. Mutta ne sanoivat, että toi on väärin ja kannattaa lopettaa, Lee sanoo.

Niin hän sitten tekikin, koska se tuntui oikealta.

– Ajattelin kokeilla, millaista on olla normaali tyyppi, joka ei tee mitään pahaa, treenaa vaan, Lee sanoo.

Se oli hyvä päätös. Kaikki on hänen mielestään mennyt sen jälkeen parempaan suuntaan.

– Ilman Gettogymiä en todellakaan olisi tässä, vaan jossain tuolla tekemässä rikoksia.

Kamppaillessa treenataan myös aivoja

Gettogymi avattiin reilu vuosi sitten. Siellä kävi viime vuonna arviolta 500–600 eri nuorta. Tänä vuonna kävijöitä on ollut jo 400. Keski-ikä on 15 vuotta, ja noin kolmasosa kävijöistä jää vakituisesti salille treenaamaan.

Kohderyhmään kuuluvat nuoret saavat harjoitella salilla maksutta. Rahoitus tulee opetus- ja kulttuuriministeriöltä ja Urlus-säätiöltä. Toiminta toteutetaan yhteistyössä Vantaan kaupungin kanssa. Lahjoituksia tarvitaan toiminnan jatkon varmistamiseksi.

– Leen tausta on meillä aika tavallinen, mutta nuorten tie irti rikoksista voi olla pitkäkin, sanoo Gettogymin projektipäällikkö ja valmentaja Charlotte Pettersson.

Kävijöiden skaala on laaja. Osa on vasta harkinnut rikosten tekemistä, osa on ollut mukana törkeissä väkivaltarikoksissa. Yhteistä näille nuorille on se, että heistä moni on tottunut toimimaan nopeasti, impulssiensa mukaan.

Pettersson sanookin, että kamppailulajien ohessa salilla treenataan aivoja. Se tapahtuu huomaamatta.

– Treenatessa joutuu koko ajan miettimään, mitä tekniikkaa käyttää ja mitä seuraavaksi kannattaa tehdä. Siinä harjoitetaan aivoja toimimaan paineen alla ja käyttämään harkintaa, hän selittää.

Lee sanoo, että painiessa oppii keskittymään tilanteeseen. Harjoituksista ei tule mitään, jos ei pysy rauhallisena.

– Siinä pitää koko ajan yrittää löytää se paras versio itsestä.
 

Tappelu ei enää huvita

Mutta opettaako Gettogymi nuoria tappelemaan? Tätä Charlotte Petterssonilta välillä kysytään.

– Kyllä todellakin, sanoo Lee heti.

Hän pärjäisi varmasti katutappelussa aiempaa paremmin. Sattuu vaan olemaan niin, että se ei enää huvita. Petterssonin mukaan tämä on tavallista.

– Säännöillä on kuitenkin aika paljon kivempi treenata. Salin hyödyt voittavat potentiaaliset haitat, hän toteaa.

Lee joutui uutenavuotena tilanteeseen, jossa hänen päälleen uhattiin käydä. Silloin hän huomasi tutun reaktion: adrenaliini nousee ja sydän hakkaa – mutta hän tajusi myös, että nyt ei saa tapella. Hän tönäisi uhkailijoita kauemmas ja juoksi pois minkä jaloistaan pääsi.

Charlotte Pettersson on tästä ylpeä. Hän kehaisee, että Leen aivot ovat harjaantuneet. Poika katsoo valmentajaa hämmentyneenä. Hän ei ole ajatellut niin.

– Vaikka tulee tunnelataus, et pelkästään reagoi. Pystyt arvioimaan tilannetta ja tekemään hyvän päätöksen, Pettersson selittää.

Se kertoo, että paljon hyvää on tapahtunut.

Haastateltavan nuoren nimi on muutettu.