Minä suojelen sinua kaikelta

”Suomalainen laululiike vaikeni vuosikymmeniksi, kunnes Agit Propin saappaisiin astui uuden ajan voimalaulu. Ultra Bran keikat myydään nyt loppuun viidessä minuutissa myynnin avaamisen jälkeen”, kirjoittaa kulttuuritoimittaja Kirsikka Moring.

Eipä ole aikaisemmin nähty tätäkään: Suomen eduskunta kokoontuu syyskauden avajaisiin uuteen vastaremontoituun taloonsa, jolla on keskeinen rooli kansallisessa olemassaolon historiassamme. Juhlalliset tummat puvut yllään edustajamme puhkeavat äkkiä laulamaan komeasti soivana ja kohotteisena yhteislauluna Kaj Chydeniuksen säveltämän kansanlaulun Kalliolle, kukkulalle.

Uutislähetyksen kamera kuvaa hyväntuulisia, säteileviä kansanedustajia samaa sävelmää tapailemassa yli puoluerajojen ja maailmankatsomusten. Jotain yhteistä meillä siis on – muutakin kuin sauna, sisu ja Sibelius.

Kalliolle, kukkulalle onkin nykyään lähes toinen kansallislaulumme. Kohta sitä varmaan lauletaan jo urheilusuoritusten palkintokorokkeilla.

Olen laulanut sitä jäähyväislauluna Siperiassa, Volgalla, Ruotsissa, syntymäpäivillä, ensi-iltajuhlissa, kirjan synnyttäjäisissä, karaokeiltojen kohokohtana – ja hautajaisissa.

Olen hyvästellyt laululla kokonaisia yhteiskuntajärjestelmiä DDR:ssä, Neuvostoliitossa tai Kuuban festivaaleilla.

SUOMALAINEN LAULULIIKE

Väitetään etteivät suomalaiset laula, että he napittavat suunsa koulujen kevätjuhlissa, kun pitäisi laulaa Jo joutui armas aika. Että he eivät laula pyydettäessä edes joulupukille.

Väitetään etteivät suomalaiset laula edes rapujuhlissa tai yliopisto-osakunnissa huvitellessaan.

No mistä sitten on syntynyt kansainvälisesti tunnettu ja legendaarinen YL, Ylioppilaskunnan Laulajat.

Mistä syntyi Viron mallin mukainen suomalainen laulava vallankumous 1970–80-luvuilla, jolloin tuhatpäiset nuorisojoukot kokoontuivat milloin stadionille, milloin Kulttuuritalolle tai Messukeskukseen yhteisiin lauluiltoihin, joissa paitsi kuunneltiin myös laulettiin mukana. Urho Kekkonen nähtiin katsomossa.

Laulut tulivat Chilestä, Afrikasta tai Mustan Amerikan ghetoista. Niistä nousi suomalainen, koko aikakauden elävin lyriikka Ilpo Tiihosesta Matti Rossiin, Aulikki Oksasesta Pentti Saaritsaan. Kolmas maailma avautui uudelle nuorisolle.

Solidaarisuus oli ajan kaunein sana.

KOM-teatteri, Agit Prop -ryhmä, Koiton laulu ja monet opiskelijalauluryhmät synnyttivät valtavan lauluston, jota yhdessä kokoonnuttiin jakamaan mitä erilaisimmin tunnuksin.

Suomalainen laululiike vaikeni vuosikymmeniksi, kunnes Agit Propin saappaisiin astui uuden ajan voimalaulu. Ultra Bran keikat myydään nyt loppuun viidessä minuutissa myynnin avaamisen jälkeen.

Minä suojelen sinua kaikelta. Voisiko laulun laulaja ja kokija enempää tehdä tai toivoa. Laulussa on kaikki. Koko elämä. Ja nukahtava savanni.

LAULA HENKESI EDESTÄ

Venäjällä asuvat suomalais-ugrilaiset kielisukulaisemme marit, udmurtit, mordvat tai komit laulavat aina tavatessaan, uljaasti, moniäänisesti. Lauluissa on säilynyt kansallinen kieli, kaikki kuolevat äidinkielet ja identiteetit. Käsikirjoitukset eivät pala tulessakaan, sanoo kirjailija Maksim Gorki. Vaikka ihmiset viedään tai kuolevat, laulu elää. Siperian vankileireille kuljetetut pitivät toisiaan hengissä ja viestivät laulaen.

Olen nähnyt Siperian leirien seinissä nuottikirjoitusta ja valokuvia jopa leirikuoroista.

Laulu pelastaa paitsi kokonaisia kulttuureita myös kaikkea mahdollista elollista. Näin juuri tv-dokumentin, jossa viiniviljelmille soitettiin laulu- ja muuta musiikkia. Viiniköynnökset tuottivat enemmän ja parempaa satoa kuin viereiset viljelmät, jotka eivät saaneet musiikkia.

Suomessa ja muuallakin on tutkitusti todettu, miten Mozartia kaiuttimissa soittavat navetat kasvattavat onnellisia ja runsasmaitoisia lehmiä.

Musiikki rauhoittaa ja aktivoi, aivotutkijat kertovat sen ehkäisevän muistisairauksia ja muita tauteja.

KÖRTTIVIRSIEN NIEKUT

Suomessa hengellinen yhteislaulu on aina ollut voimissaan eri herätysliikkeissä. Suuri merkitys virsilaululla on ollut esimerkiksi körteille, joiden siioninvirsiseurojen runko rakentuu yhteislaulusta.

Seurat ovat puheiden ja virsien dialogia, joista muodostuu seurojen suuri ehyt kaari; virret vastaavat puheisiin ja tarina etenee spontaanisti. Virsiä ei ehdoteta vaan puhjetaan laulamaan, eikä puhujilla ole ennalta sovittua järjestystä.

Savon Enonkoskella lapsuutensa ja nuoruutensa elänyt syntymäkörtti, rovasti Veli-Matti Hynninen on koko ikänsä laulanut Siionin virsiä.

– Niissä kiteytyy körttien hengellisen elämän perinne, joka alati uusiutuu. Juuri saatiin uusi virsikirja uusine lauluineen ja laulutapoineen.

Uusien virsien laulamiseen on järjestetty koulutustilaisuuksiakin.

– Veisuu liittää ihmiset kauniisti ja syvästi toisiinsa, rovasti Hynninen sanoo.  

Siionin virsille ominaiset ”niekut” eli sävelkulkujen korukirjailut on merkitty uusiin virsiin. Niitä voi joko laulaa, jos osaa, mutta voi olla myös laulamatta. Siionin virsien veisuuseen liittyvät myös jyhkeät tauot, joita sävelmä tai sanoitus eivät sinänsä tarvitsisi. Äkkipysähdykset tuovat väkevän, dramaattisen poljennon veisuuseen.

Niitä rakastavat myös esimerkiksi suomalaiset teatteriohjaajat, jotka mielellään laittavat näyttämölle veisaavia körttejä välittämään jämerää ja itsestään tietoisen sisukasta suomalaisuutta.

MUSIIKKI NUORENTAA

HelsinkiMission omaa laululiikettä vuodesta 2000 johtanut musiikin maisteri Inna Vintturi on nähnyt ja kokenut, miten ”hyvää ihmisille tekee hengitellä, ladata lauluun, iloita yhteisyydestä ja herätä eloon”.

– Laulut ovat tunteiden tulkkeja, kaikilla on hauskaa, ja sellainenkin ihminen, joka sai koululaulusta viitosen, rohkaistuu ilmaisemaan itseään.

– Yhteislaulutilaisuudet ovat vertaansa vailla oleva terapiamuoto, jossa saa ilmaista itseään ilman pääsykoetta. Ne rakentavat uusia ihmissuhteita ja tuovat iloa elämään. Itsekin lähden laulutilaisuuksista aina hyvillä mielin, vaikka olisin tullut sydän murheista raskaana.

Yhteensä Laula kanssamme -tilaisuudet keräävät Inna Vintturin mukaan viikoittain 200–300 laulajaa. Ryhmistä kolme laulaa suomeksi. Yksi on ruotsinkielinen ja sitä vetää Klaus Pennanen.

Ryhmät kokoontuvat Albertinkadun ja Kinaporin tiloissa sekä Vuosaaren palvelutaloissa, useimmiten iltapäivisin. Niiden kohderyhmänä ovat pääasiassa seniorit, mutta minkä ikäiset tahansa ovat tervetulleita.

Ohjelmisto on monipuolista iloisista iskelmistä vakaviin virsiin. Vintturi on huomannut, että sekä hassut, hauskat että tunneskaalan toiseen päähän sijoittuvat hartaat ja synkätkin sävelmät ovat yhtä rakastettuja.

–  Niin, kyllä meilläkin Kalliolle, kukkulalle soi Chydenius-versiona.

Yhteislaulutilaisuudet ovat vertaansa vailla oleva terapiamuoto, jossa saa ilmaista itseään ilman pääsykoetta. Ne rakentavat uusia ihmissuhteita ja tuovat iloa elämään.

ANTTILA SE AMPAISEE

Vuodenajat vaikuttavat myös musiikkivalintoihin. Erna Tauron ja Tove Janssonin Syyslaulu kaivetaan esiin syksyisin, joulu ja kevät tietenkin tuovat omat elementtinsä. Suvivirsi on ikihitti.

Vintturi kertoo, että kansanlaulut ja muut klassikot ovat rakastettuja. Lehti puusta variseepi ja Tuuli hiljaa henkäilee kuuluvat esimerkiksi haluttuun perusohjelmistoon.

Ja kun halutaan remakoida, Anttila se ampaisee ylös vuoteestaan!

Inna Vintturi on koulutukseltaan musiikinopettaja, joka on löytänyt itsensä HelsinkiMission erilaisissa työtehtävissä. Hän on alusta alkaen eli kohta 30 vuotta ollut mukana Tuomasmessun musiikkitoiminnassa ja vetänyt messujen musiikkeja kuoroineen, esilaulajineen ja orkestereineen.

– Yhteislaulu auttaa hiljentymään, iloitsemaan sekä antaa yhteisyyden kokemuksen. Sillä on Tuomasmessuissa erityispaino.

Nuoremmat sukupolvet ovat Vintturin mielestä rohkaistuneet laulamaan, he ovat taitavia ja osaavat tuoda itsensä esiin.

– Nuoret jakavat estoitta omia lauluvideoitaan.

KARAOKE PURKAA TUNTEITA

Perisuomalaisessa karaokessa monenlaiset ihmiset saavat mahdollisuuden laulaa orkesterin säestyksellä mikrofoniin. Ei ole niin tärkeää, osaako laulaa oikein vai ei.

Ja kyllä! Suomalainen jöröjukkakin on parhaimmillaan karaokebaarin hämyssä toisessa kädessään mikki ja toisessa lasi. Laulaminen purkaa tunteita.

Kaikkien yhteislaulumuotojen tarkoitus on antaa ihmisille siivet ja lennättää heidät haluamiinsa sielunmaisemiin. Siksi yhteislaulun merkitys on jokaiselle eri tavoin koskematon ja pyhä.

Minun lempilauluni on Jevgeni Jevtushenkon rakkausruno, jonka Kaj Chydenius sävelsi: Ei, minä en tarvitse puolikasta / anna minulle kokonainen maa ja taivas / meret ja joet ja vuorten harjanteet.

Mikä on sinun?

LAULAVAN TYÖN PERUSTAT

Inna Vintturi kertoo työstään musiikin parissa:

”Ihminen on luotu laulamaan. Lauluista saa voimaa, rauhaa ja iloista mieltä. Olemme kokeneet HelsinkiMission Laula kanssamme -yhteislauluhetkissä monia hienoja hetkiä jo 18 vuoden ajan. 

Lauluihin liittyy usein henkilökohtainen tarina tai muisto. Niitäkin olemme yhdessä jakaneet evakkomatkalta, koulumaailmasta ja pienen paimenpojan tai -tytön retkiltä.

Me saatamme pysähtyä paikoillemme, ehkä sulkea silmämmekin, jättää kaikki muut asiat mielestämme ja tuntea olevamme jossain aivan muualla, eri ajassa ja paikassa. Musiikilla ja yhteislaululla on vahva vaikutus mielialaan, vireystilaan, ajatuksiin ja toimintaan. Muistisairaan laulajan kasvot kirkastuvat tutun laulun aikana.

Musiikki on monen tutkijan mielestä ihmiselle jopa elintärkeää. Tiedossa ei ole ainuttakaan kansaa, rotua tai ihmisryhmää, jolle musiikki ei olisi tavalla tai toisella tuttua.

Tuomasmessussa on aina uskottu yhteislaulun voimaan. Tutkin Sibelius-Akatemian gradutyössäni Tuomasmessun musiikkiaja yhteislaulua. Tutkimukseni totesin, että ihmiset kokivat yhteislauluja laulaessaan voimakkaasti iloa ja riemua, hiljentymistä, yhteyttä toisiin ihmisiin sekä sanoman välittymistä.

Helsingissä kuorossa laulamisen tehoa on kokeiltu menestyksekkäästi mm. esiintymisjännityksestä kärsiviin nuoriin aikuisiin. Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiö YTHS alkoi etsiä terapiamuotoa, jonka avulla esiintymisjännitystä voisi käsitellä ryhmässä rennosti ja hauskalla tavalla.

Göteborgin yliopiston tutkija Björn Vickhoff havaitsi, että kuorolaulajien sydänten syke yhtenäistyi ja jopa parani niillä, joilla oli ongelmia esimerkiksi liian matalan sykkeen kanssa. Ruotsalaistutkimuksissa on havaittu kulttuuria ja erityisesti musiikkia harrastavien elinajanodotteen nousevan useilla vuosilla.

Jyväskylässä on tutkittu niin koululaisia kuin eläkeläisiäkin. Musiikkiluokkien oppilaiden havaittiin Jyväskylän yliopiston tutkimuksessa viihtyvän koulussa muita oppilaita paremmin ja tuntevan keskivertoa enemmän yhteenkuuluvuuden tunteita. Yhteenkuuluvuutta lisäsi tutkimuksen mukaan juuri kuorolaulu.

Toisen jyväskyläläistutkimuksen mukaan laulavat seniorit kokivat elämänlaatunsa selkeästi ikätovereitaan paremmaksi.

Niin ikään brittitutkimuksissa laulaminen kuorossa on liitetty hyviin sosiaalisiin suhteisiin ja sosiaaliseen pääomaan.

Keskiajan hallitsijat pestasivat hoveihinsa kierteleviä trubaduureja tuomaan rauhallisten melodioiden myötä lohtua ankeisiin ja kylmiin linnoihinsa sekä lievittämään siellä vallitsevaa melankoliaa ja masennusta. Trubaduurit, bardit ja muut vastaavat olivatkin oman aikansa musiikkiterapeutteja.”

HelsinkiMission suositut Laula kanssamme -yhteislaulutilaisuudet tuovat hyvää mieltä ja iloa elämään. Tule itse kokemaan yhteislaulun ja yhteisöllisyyden virkistävä voima! Lue lisää >