Sano moi tuntemattomalle

Yksinäisyyden kokemukset vähenevät, kun teemme toisillemme pieniä myötätunnon tekoja, uskoo HelsinkiMission yksinäisyystyön päällikkö Maria Lähteenmäki.

Tammikuussa Helsingin Sanomissa haastateltiin Sveitsissä asunutta suomalaista, joka palattuaan kotimaahan järkyttyi lasten torjuvasta käytöksestä. Hänen neljävuotias tyttärensä ei löytänyt kaveria leikkipaikoilta ja ravintoloista.

”Sveitsissä vanhemmat kannustavat toisilleen tuntemattomia lapsia leikkimään keskenään”, hän kertoi jutussa.

HelsinkiMission yksinäisyystyön päällikkö Maria Lähteenmäki tunnistaa ilmiön, onhan hän viiden 3–13-vuotiaan lapsen äiti.

– Puistoissa vanhemmat seuraavat omaa lastaan eivätkä välttämättä reagoi mitenkään toisiin. On iso kynnys pyytää hiekkalapiota lainaksi, hän toteaa.

Hän on ihmetellyt asiaa koko vanhemmuutensa ajan. Toisaalta työ yksinäisyyden parissa on tarjonnut mahdollisia selitysmalleja.

– Puistoilmiössä on mukana aikuisten kokemaa yksinäisyyttä. On vahva oletus, millaista elämän pitäisi olla, ja koko ajan olisi oltava paras versio itsestään. Jos oma arki tuntuu sillä hetkellä raskaalta, ei uskalla smalltalkata, hän miettii.

Tässä, hän sanoo, tarvittaisiin kuitenkin asennemuutosta. HelsinkiMission viimevuotisen kyselyn mukaan melkein kolmannes suomalaisista kokee toisilta ihmisiltä saamansa sosiaalisen tuen olevan heikkoa. Samaan aikaan lähes 60 prosenttia pitää tärkeänä sitä, että tuntemattomat ihmiset huomaavat toisiaan arkisissa tilanteissa.

– Jos aina väistämme, taito jutella toisille rapautuu.

Yksinäisyys on tavallinen tunne

Kun HelsinkiMissiossa tehdään sosiaalisen median päivitys liittyen yksinäisyyteen, tykkäyksiä tulee aika vähän. Jos taas sama asia laitetaan Mielenterveys-otsikon alle, se kerää sydämen toisensa perään.

– Mielenterveysasiat kuten masennus ja ahdistus ovat nykyään jo sosiaalisesti aika hyväksyttyjä. Se on hyvä asia. Samaa muutosta tarvittaisiin yksinäisyyden suhteen, Maria Lähteenmäki sanoo.

Yksinäisyyden moni mieltää sellaisten ihmisten ongelmaksi, jotka eivät ole koskaan pystyneet liittymään kehenkään. Yksinäistä ihmistä pidetään helposti outona reppanana.

– Tämä kertoo stigmasta. Niin kauan kuin yksinäisyyttä ei tunnisteta, siitä ei voi kunnolla puhua, Lähteenmäki huomauttaa.

Tosiasiassa yksinäisyys on tavallinen tunne. Joka kolmas suomalainen kokee itsensä yksinäiseksi koko ajan tai suurimman osan ajasta, kertoo Tilastokeskuksen elinolotilasto vuodelta 2022.

– Yleensä yksinäisyyttä kokevilla on kovastikin halua ja kykyä sosiaalisiin suhteisiin, mutta mielessä on esteitä. Yksi on se, että teemme toisistamme helposti virhetulkintoja.

Virhetulkinnat ovat sellaisia kuin ”koska tuo ei katsonut minua kohti, hän ei varmasti pidä minusta”. Lähteenmäki ehdottaa tulkitsemisen sijaan harjoittelemaan kysymistä. Se kertoo luotettavammin toisten ajatuksista.

– Pandemian hyvä puoli oli se, että yksinäisyys tunnistetaan nyt paremmin ja etenkin nuoret aikuiset uskaltavat jo puhua siitä. Vielä tarvitaan lisää uteliaisuutta ja keinoja puuttua aiheeseen.

Jokainen on osa kulttuurista muutosta

Tervehdi bussikuskia. Sano moi toiselle vanhemmalle puistossa. Juttele naapurin lapselle. Pidä ovea auki seuraavalle tulijalle. Ole ystävällinen myös itsellesi!

Tällaisin pienin keinoin vähennämme yksinäisyyttä, omaamme ja toisten, muistuttaa Maria Lähteenmäki.

– Jos haluamme kulttuurista muutosta, me aikuiset olemme niitä ihmisiä, jotka sen teemme. Jokainen vaikuttaa asiaan omilla teoillaan, hän painottaa.

Taustaksi voi miettiä omia arvoja: miltä haluaisin maailman näyttävän, miten haluaisin siinä toimia ja mitä haluaisin lasteni oppivan? Silloin on helpompi alkaa toimia siten kuin itse haluaa – riippumatta toisten reaktioista.

– Voisimme opetella tekemään myötätuntoisia tekoja ihan vain siksi, että se on reilua ja oikein. Ei tarvitse odottaa sitä, että toinen tekee jotakin hyvää ensin minulle, Lähteenmäki sanoo.

Hän on itse tullut oman työnsä vuoksi tietoisemmaksi siitä, millaisia valintoja tekee sosiaalisissa tilanteissa.

– Joudun harjoittelemaan esimerkiksi sitä, että sanon kyllä, kun lapset haluavat yövieraita. Alan silloin stressata esimerkiksi siivoamisesta ja tekee mieli sanoa ei, vaikka pidän tällaisia juttuja lasten sosiaalisten suhteiden kannalta tosi tärkeinä.

Masennus voi olla valeasu

Yksi asia vielä, tärkeä. Maallikosta yksinäisyys nimittäin kuulostaa aika samalta kuin masennus. Ja masennus tietenkin aiheuttaa helposti yksinäisyyden tunnetta. Mitä tästä pitäisi ajatella?

Maria Lähteenmäen mielestä yksinäisyyden ja masennuksen erottaminen ei aina ole helppoa mutta sitä kannattaa yrittää.

– Monen ihmisen masennukseksi diagnosoitu vaiva voi todellisuudessa olla yksinäisyyttä, hän uskoo.

Yksinäisyys erottuu masennuksesta siten, että se liittyy aina sosiaalisiin suhteisiin.

– Luin juuri amerikkalaisesta tutkimuksesta, jossa todettiin, että kun yksinäisyyttä tunnistettaisiin paremmin, tilanne ei pääsisi kehittymään masennukseksi.

Nyt ihmiset joutuvat Lähteenmäen mielestä kärsimään turhaan mielenterveyspalvelujen jonoissa, jotka etenevät hitaasti. Paljon olisi tehtävissä jo ennen sitä. Asiaan kannattaa paneutua, jos tuntuu, että omat ihmissuhteet eivät viikosta ja kuukaudesta toiseen vastaa omia tarpeita ja toiveita.

– Omassa työssäni olen havainnut, että itseymmärryksen lisääminen parantaa jo paljon ihmisten tilanteita. Olen nähnyt valon asiakkaan kasvoilla, kun hän tajuaa, että ihmiset ehkä haluavatkin hänelle hyvää.

HelsinkiMissiossa yksinäisyystyön kulmakivi on tehtäväkirja, jonka avulla kuka tahansa voi tutkailla omia uskomuksiaan itsestä ja toisista. Sen tavoite ei ole poistaa yksinäisyyttä vaan selkiyttää tehtävien tekijälle ajatusta siitä, mistä kokemus syntyy. Monesti taustalla on nimittäin kaikille tuttuja hassuja tulkintoja ja vääriä uskomuksia. Tehtäväkirjan voi ladata netistä, mutta pohdinnan tueksi saa HelsinkiMissiosta halutessaan viiden kerran keskusteluavun.

– Jos ei vielä koe syvää yksinäisyyttä mutta kaipaa seuraa, hyvä keino on myös ryhtyä meidän vapaaehtoistyöhön. Esimerkiksi perhekaverina voi olla varma siitä, että toinen odottaa ilolla seuraani säännöllisesti, Maria Lähteenmäki vinkkaa.

Hyvää voi tehdä myös lahjoittamalla. Lahjoituksellasi vaikutat siihen, että yhä useampi lapsiperhe, seniori ja nuori saa apua yksinäisyyteen. Kiitos, että välität!