Yksinäisyys lamauttaa, mutta siitä voi päästä eroon

HelsinkiMission asiantuntijat kehittivät toimivan avun yksinäisyyteen. Näkemys-ohjelma auttoi lähes 80 prosenttia asiakkaista.

Työkaverit ovat asettuneet lounaalle ruokalaan vähän ennen sinua. Kun haet ruokaa, he juttelevat ja nauravat jo omassa pöydässään.

Iskeekö tunne, että muilla on oma juttu menossa eivätkä he halua sinua mukaan? Menetkö sen seurauksena istumaan omaan pöytään, kauas työkavereista – ja päädyt tuntemaan ulkopuolisuutta?

Tällainen kokemus on HelsinkiMission Näkemys-ohjelman projektikoordinaattorien Maria Rakkolaisen ja Jenny Julkusen mukaan tyypillinen ihmiselle, joka kokee yksinäisyyttä. Siis vähintään joka kymmenennelle meistä. Niin moni kokee pitkäkestoista yksinäisyyttä ja vielä paljon useampi satunnaista.

– Yksinäisyyden kokemusta luonnehtii se, että se alkaa värittää kaikkia tilanteita. Ihmiset töissä merkitsevät yksinäisyyttä, ihmiset bussissa merkitsevät sitä, ja kotikin on yksinäisyyden loukko. Kyse ei välttämättä ole siitä, etteikö ympärillä olisi ihmisiä, Jenny Julkunen selittää.

Outoa kyllä, tavallisten aikuisten yksinäisyydestä puhutaan sen yleisyydestä huolimatta varsin vähän.

EROON NOIDANKEHÄSTÄ

Näkemys-ohjelma on tukenut reilut kaksi vuotta aikuisia, jotka kokevat yksinäisyyttä. Se on tarjonnut heille viiden kerran keskusteluavun ja keskustelukertojen välissä tehtäviä, jotka auttavat pohtimaan yksinäisyyden kokemukseen johtavia ajatusmalleja.

– Tästä voi tulla vaikutelma, että ajattelisimme syyn olevan yksinäisessä itsessään, mutta näin ei tietenkään ole. Kuitenkin vain omaan toimintaan voi vaikuttaa, Jenny Julkunen sanoo.

Hän ja Maria Rakkolainen ovat mitanneet työnsä tuloksia jatkuvasti. Ne ovat lupaavia. Lähes 80 prosentilla asiakkaista yksinäisyyden tunne lieventyi selvästi työskentelyn aikana, ja noin puolella muutos oli hyvin merkittävä. Hyvinvointi lisääntyi ja masennusoireetkin lievenivät.  

– Moni ajattelee, että hänessä itsessään on jotain vikaa, joka aiheuttaa yksinäisyyden. Se on itsessään haitallinen ajatus ja lisää yksinäisyyden kokemusta, Julkunen huomauttaa.

Yksinäisyyden kehä syntyy siitä, että ihminen etsii luontaisesti vahvistusta omalle kokemukselleen. Joskus se on voinut jatkua lapsuudesta asti.

– Kaveri ei soita tai naapuri ei tervehdi – kaikki kertoo siitä, että olen yksin. Sen sijaan ei nähdä sitä, kun joku soittaa tai tervehtii, Maria Rakkolainen kuvaa.

Pyrimme siihen, että asiakas kokee pystyvänsä vaikuttumaan yksinäisyyteen ajatusmallejaan muuttamalla, Maria Rakkolainen sanoo.

Näkemys-ohjelman keskusteluissa on havainnoitu koettuja sosiaalisia tilanteita toisenlaisten silmälasien läpi. On mietitty, mitä toisten mielessä voi liikkua ja pohdittu, mikä kaikki lopulta on omaa tulkintaa.

– Pyrimme siihen, että ihmiset ottaisivat prosessin aikana myös konkreettisia pieniä askelia ulos yksinäisyydestään. Jollekin sopiva askel voi olla soitto kaverille, jollekin naapurin moikkaaminen, Jenny Julkunen sanoo.

EI HYPPYJÄ SYVÄÄN PÄÄHÄN

Näkemys-ohjelman tavoitteena ei ole tehdä yksinäisestä supersosiaalista eikä pakottaa ketään kansalaisopiston kurssille ystävystymään ensimmäisen vastaantulijan kanssa. Maria Rakkolainen ja Jenny Julkunen tietävät, että uuteen sosiaaliseen tilanteeseen hyppääminen ilman omien ajatusmallien tutkimista voi olla yksinäiselle jopa haitallista.

– Kun yksinäisyydestä on tullut peruskokemus, ulkopuolisuuden tunne yllättää yleensä aina. Kaikkia tilanteita lukee sen kautta, joten kokemus toistuu ja voi vahvistuakin helposti, he muistuttavat.

Siksi usein – etenkin jos yksinäisyyden kokemus on jatkunut pitkään – kannattaa ennen isoja askelia vahvistaa ihmisessä muita piirteitä ja muistuttaa, että hän on paljon muutakin kuin yksinäinen. Siihen Näkemys-ohjelmassa on pyritty.

– Olemme rohkaisseet ihmisiä tekemään asioita, jotka heitä ovat ennen kiinnostaneet, ja olemaan ylpeitä siitä, millaisia he ovat. Tosiasia on sekin, ettei kaikkien kanssa tarvitsekaan viihtyä eikä lounasta tarvitse syödä työporukalla, jos ei halua, Maria Rakkolainen sanoo.

Lopputuloksena moni on alkanut nähdä itsensä myönteisemmässä valossa ja ruvennut taas tekemään itselleen mielekkäitä asioita.

– Tilanne ei välttämättä ole ulkopuolisen silmin paljon muuttunut, mutta sisäinen kokemus on erilainen kuin ennen, projektivastaavat sanovat.

TYÖKIRJA AUTTAA KETÄ TAHANSA

Näkemys-ohjelma päättyy tämän vuoden lopussa, mutta Maria Rakkolainen ja Jenny Julkunen toivovat sen jäävän HelsinkiMissioon pysyväksi toimintamuodoksi. Tämä riippuu rahoituksesta.

Omat kokemukset yksinäisyydestä ovat tärkeitä. Niitä ei tarvitse esimerkiksi suomalaisella sisulla selättää tai hävittää, Jenny Julkunen rohkaisee.

Joka tapauksessa projektista jää jälki, josta on apua jokaiselle yksinäisyyttä kokevalle: lokakuun lopussa julkaistava, Rakkolaisen, Julkusen ja projektia luotsanneen Ari Marjovuon laatima työkirja, jonka avulla omia ajatusmalleja voi kuka tahansa tutkia. Kirjan teon kolmikko aloitti jo projektin alussa ja sitä on asiakaskohtaamisissa käytettykin, mutta painotukset ovat muuttuneet matkan varrella. Siitä käy kiittäminen asiakkaita.

– Heitä tavattuamme karsimme opettamista ja lisäsimme rinnalla kulkemista. Kyse ei ole siitä, että jossain on joku, joka tietää kaiken paremmin, vaan keinojen löytämisestä oman ajattelun tutkimiseksi. Yksinäisyys ajaa helposti tietynlaiseen avuttomuuden tilaan, Maria Rakkolainen toteaa.

Yksinäisyys – tehtäväkirja avuksesi on Jenny Julkusen mukaan tietokirjan ja itseapukirjan risteytys, joka sopii kaikille yksinäisyyttä kokeville ja muillekin, jotka haluavat pohtia ja parantaa ihmissuhteitaan.

– Olemme itsekin hyötyneet kirjan tehtävistä niitä pohtiessamme. Kummasti monet niistä tuntuvat läheisiltä, Julkunen tunnustaa.

NÄKYMÄTÖN NÄKYVÄKSI

Projektikoordinaattorit harmittelevat sitä, että yksinäisyydestä on tullut peikko, josta ei oikein uskalleta puhua. Yksinäisyys on heistäkin tuntunut vaikealta sanalta: kenellä sitä oikeastaan on oikeus käyttää?

– Kuvittelimme itsekin aluksi, että yksinäiset ovat jotain metsien miehiä. Mutta ei: heitä on kaiken ikäisissä, kaikissa yhteiskuntaluokissa, sinkuissa, perheellisissä, eronneissa, Jenny Julkunen sanoo.

– Meiltä on moni asiakas kysynyt, että kun tämä kerran on niin yleistä, niin missä ne muut yksinäiset ovat, Maria Rakkolainen huomauttaa.

Piilossa, ehkä, mutta yleensä keskellämme. Näkymättömästä ongelmasta on korkea aika tehdä näkyvä.  

– Yksinäisyys on hyvin inhimillinen juttu, johon voi pienillä keinoilla vaikuttaa, Näkemys-projektin vetäjät muistuttavat.